Ensimmäisenä viikkona kotona mulle nousi mysteerinen kuume, jonka syy ei oikein selvinnyt, mitään muita oireita kun ei ollut (suurimpana huolena oli toki kohtu- tai rintatulehdus mutta mitään näihin viittaavaa ei löytynyt)! Muutaman kuumepäivän jälkeen tunsin kurkussa ja korvissa orastavaa kipuilua vaikka nielurisani poistettiin viime keväänä toistuvien nielutulehdusten takia. Kävin terveyskeskuksessa kuitenkin varuiksi otattamassa nielunviljelyn. Nappasivat siinä ohimennen myös tulehdusarvon joka olikin mojovat 141 - ja ei kun lääkärille! Nielussa näkyi peitteitä joten sain antibioottikuurin samantien ja jäätiin odottelemaan viljelyn tuloksia. Kuuri puri heti ja vointi koheni huimasti, mutta parin päivän kuluttua viljelyn tuloset näyttivät negatiivista! :o söin kuitenkin kuurin loppuun ja niin jäivät kurkkukipu ja kuume, liekö vain jotain jylläävää pöpöä, mene ja tiedä, mutta pääasia että päästiin takaisin terveiden kirjoihin! Typyn hoivaamiseen kuumeilu ei onneksi vaikuttanut, onneksi mies oli (ja on edelleen) isyyslomalla joten hän passasi ruoat ja herkut nenän eteen ja hoiti meitä <3 Nyt ollaan kuitenkin päästy vaunulenkkeilyn ja touhuamisen makuun, ollaan käyty ruokakaupassa, vähän kyläilemässä ja neuvolassa. Ihanaa arkea siis! Mies palailee töihin pääsiäispyhien jälkeen, sitten alkaa meillä taas uudenlainen arki :) kotiäitiys, here I come!
Aatu-koira on ottanut uuden laumanjäsenen vastaan tosi hienoin isoveljen aikein, kuten oletettiinkin. Kova poika on vahtimaan, haistelemaan ja suukottelemaan. Jokainen vaipanvaihto seurataan silmä tarkkana ja yöllä välillä herää pedistään ja seuraa meitä sohvalle tsekkaamaan että se imetys varmasti hoituu hyvin ;) muutama ensimmäinen yö vahdattiin jokainen mun ja typyn liike, mutta nyt on rauoittunut niin ettei ihan jokaista syöttöä tarvitse välttämättä nousta seuraamaan :D yhtään ei tarvitse pelätä Aatun läsnäoloa typyn kanssa, hyvin voidaan hengailla lattialla koko porukka vierekkäin kun Aatu tosi kauniisti makoilee typyn vieressä, kiehnää ja pistää päätä hänen masulle. Hellyyttävä näky!
Vahtivuorossa! |
Isän teettämä kutsu Aatun pirskeisiin! On se hönö! :D |
Synnytyksestä on nyt tosiaan se 2,5 viikkoa ja olen palautunut kyllä todella hyvin! Selvisin tosi vähällä koko prosessista, kätilökin tokaisi meille että "tervetuloa uudelleen, teidät on luotu tähän hommaan!" :D Ulkoilu maittaa vaikka toki ollaan vaunuilut otettu vielä tosi rauhaksiin! Vasta jälkitarkastuksen jälkeen aion jatkaa siitä mihin jäin ennen raskautta liikunnan osalta, juoksuaskeltakaan en uskalla ottaa ennen sitä! Nyt nautiskellaan vielä rauhallisesta menosta :)
Itse synnytyksestä aion kyllä varmasti kirjoittaa oman juttunsa, on sitten kiva että siitä jää itsellekin jotain konkreettista jos ajan kuluessa meinaa unohtaa kuinka se homma etenikään :) juuri katselin kännykästä sairaalassa otettuja kuvia ja sydän meinaa pakahtua! Voi sitä tunnetta kun ensimmäisen kerran näki tuon mustahiuksisen nyytin siinä sairaalapedillä, josta sain hänet ihokontaktiin samantien... <3 ei tätä voi sanoilla kuvata tai rahalla mitata, on se niin äitin mussukka.
Nyt täällä odotellaan että typy heräilee päikkäreiltään, jos lähdettäisiin sen jälkeen käymään mun äidin luona kahvilla? Katsotaan kuinka kauan uni vielä maittaa :)
ps. En aio laittaa tänne blogiin typystä lainkaan kasvokuvia, haluan parhaani mukaan varjella tuota pientä nassua ja olla tarkkana sen suhteen mitä tietoa hänestä internetin syviin syövereihin laitan. Tämän varmasti jokainen vanhempi ymmärtää :) Facebookin kaverilistan siistin jo raskausaikana vain sellaisiin ihmisiin keihin koen voivani luottaa ja keiden kanssa olen todella tekemisissä - näin voin sinne hyvillä mielin laittaa muutamia kuvia ihasteltavaksi meidän rääpäleestä.