torstai 25. syyskuuta 2014

Neuvola

Tänään oli meidän ensimmäinen neuvolalääkärikäynti! Raskausviikkoja on nyt kasassa 18 ja vointi mitä mainioin, päivittäin tunnen masussa möngerrystä ja potkuja <3 vihdoinkin! Liikkeiden tunteminen rauhoittaa mieltä aikalailla, kun vointi on muutoin taas normaali ja masukaan ei ole niin iso, niin on ihanaa että hän siellä muistuttelee olemassa olostaan :) toissailtana tunsin potkun jopa ulospäin, kun satuin pitämään kättä masulla nukkumaan mennessä!

Mutta siihen neuvolakäyntiin! Meidän neuvolalääkäri on aivan mieletön, naureskeltiin vähän että mitäs sit tehtäis kun kaikki on meillä niin hienosti, joten sainpa yllärinä pienen ultrauksen! Istukka on kuulemma iso, siellä se vuokralainen pötköttikin ikäänkuin istukka sylissään! Alkuun hän oli vielä hieman aamu-uninen, mutta herättyään alkoi jumppatuokio, kun piti venytellä käsiä kovin suoraksi pään päälle, haukotella ja maiskutella - tuntui myös hassulta tuntea ja nähdä liike samanaikaisesti kun hän siellä otti vauhtia jaloillaan, taisin taas hymyillä kuin Naantalin aurinko kyyneleitä pidätellen (tämä raskausajan herkkyys onkin aivan omaa luokkaansa ja liikutus-itkut ovat melkeinpä arkipäivää :D). Myös mahalaukku näkyi ultrassa joka on hyvä merkki siitä, että ruoansulatusjärjestelmä ruokatorvineen on kehittynyt, kaikki näytti lääkärin mukaan muutenkin olevan kuin oppikirjoissa :') Sitä virallista rakenneultraa odotellessa, joka on kahden viikon päästä keskiviikkona! Suostuisikohan tuo asukki silloin vähän vilauttamaan että minkä värisiä vaatteita sitä kannattaakaan hankkia... <3 jännittävää!

Fiilis on ollut kyllä niin hyvä! Voin tosi hyvin, olen energinen ja vähän jopa jotain pesänrakennusviettiä taitaa olla ilmoilla, nimim. keittiönkaapit uudessa järjestyksessä. Ollaan Aatu-koiran kanssa päästy nauttimaan mielettömistä lenkkikeleistä, tuo viileys ja koleus on ihan meidän juttu! :) Vielä kun saadaan ne yöpakkaset ja aamukuurat niin sit on ihmisen hyvä olla ;)

Näihin lenkkimaisemiin...


Ps. 89 yötä jouluun!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Turku!

Turku koettu! Me lähdettiin miehen kanssa lauantaina aamupäivistä ajelemaan kohti Turkua, tarkoituksena irtaantua vähän arjesta ja juhlistaa meidän 10 vuotispäivää! :) Aatu koira jäi "papalle" hoitoon nauttimaan jakamattomasta huomiosta, loputtomista metsälenkeistä ja makkarasta!

Yövyttiin Turun Scandic Juliassa joka oli todella ihana hotelli! Muutama vuosi sitten remontoitu Julia oli kaunis ja moderni, toista mitä Suomen hotellit yleensä. Me päätettiinkin nauttia oikein olan takaa, kun juhlapäivän kunniaksi mies upgreidasi meille tosi kauniin Superior Extra-huoneiston omalla saunalla! :) Huoneeseen päästyämme kurkattiin nopeasti karttaa ja lähdettiin katselemaan Turkua. Päädyttiin myös syömään Viikinkiravintola Haraldiin joka oli todella suosittelun arvoinen paikka!


Haraldissa oli todella ihana tunnelma ja fiilis (vaikka itse en niin kovin lämpene niillä taljoille ja täytetyille eläimille), kovin viikinkimäinen! :D Palvelu oli ystävällistä ja ruoka aivan mielettömän hyvää! Minä nautiskelin alkuruoaksi Vihreiden saarten salaattia, pääruoaksi Valkyyrioiden vuohenjuustobroileria (tosin ilman sitä vuohenjuustoa jota olen raskausajan vältellyt, juusto olisi kyllä sopinut tuohon annokseen kuin nenä päähän! Ensi kerralla sitten!) ja jälkiruoksi Kahden suklaan kakkua maariantuoksuheinäjäätelöllä, kirsikkahillolla ja mustikkakastikkeella - NAM!
Nautiskeltiin miehen kanssa ruoasta pitkän kaavan mukaan ja istuttiin aivan rauhassa herkkuruokien äärellä. Masut täynnä lähdettiinkin shoppailukierrokselle! Löysinpä itselleni myös uudet äitiysfarkut! Shoppailun jälkeen kun saavuttiin takaisin hotellille, koputti joku heti meidän oveen. Siellä oli hotellin respan ihana työntekijä herkkutarjottimen ja kortin kanssa! He olivat kassalla ohimennen kuulleet meillä olleen vuosipäivä ja halusivat onnitella meitä...


Multa meinasi itku tulla liikutuksesta! Miten ihana ele, kiitettiin kovasti ja illalla päästiinkin nauttimaan hedelmistä, marjoista ja muista herkuista :)

Iltaa lähdettiin vielä viettämään Turun kaduille. Käytiin Tuomiokirkolla, käveltiin Aurajoen rantaa pitkin ja pysähdyttiin yhdelle terassille vielä istuskelemaan ja juttelemaan, jossa sitten vierähtikin reippaasti yli tunti. Tässä vaiheessa aurinko olikin jo laskenut, oli hämärää ja meillä olikin hotellille kävellessä todella kauniit maisemat :)

Aamulla meillä soi herätyskello hyvissä ajoin ja painuttiin samantien aamiaiselle! Hotelliaamiset ovat niin luksusta, ja taas meni pointsit Scandicille! Erittäin kattava ja herkullinen aamiainen, jonka jälkeen oli ihana vielä löylyjen jälkeen kellahtaa sängylle.
Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen ajeltiin vielä Turun Linnaan jossa vierähti myös tovi aikaa, kun innostuttiinkin kiertämään ihan koko linna! Oli kyllä kaunis, tunnelmallinen ja historiallinen paikka.


Poseerausta kuvaajan ohjeistuksella!

Kotimatkalla pysähdyttiin nälän yllättäessä Hyvinkään Kulmakonditoriaan salaateille, josta napattiin mukaan myös voisilmäpullat tuliaisiksi ja kiitokseksi Aatu-koiran hoidosta, siellä se karvatassu meitä odotteli innoissaan!

Oli kyllä aivan ihana reissu, laatuaikaa maailman parhaimmassa seurassa <3 10 vuotta takana ja useat samaiset vielä edessä!

torstai 18. syyskuuta 2014

Enterorokolta pakoilua!

Huh, olipa mennyt viikko PITKÄ! Mies metsäkanalinnun metällä, minä koiran kanssa kaksin kotona ja porukoilla jyllää enterorokko - no thanks! Pikkuveljen yökyläilyt jäivät siis väliin enkä ole uskaltautunut jalallanikaan astua "pöpölään". Viikko on siis mennyt ystävien kanssa tsättäillessä, isä on lomallaan käynyt lenkittämässä Aatua vaimonsa kanssa mun työpäivien aikana, joten kotona on aina odottanut rättiväsynyt mäyräkoira! Illat ollaan sitten touhuiltu vaan kotosalla ja ulkoiltu rennosti, ilmat ovat ainakin suosineet :) Ensi viikosta on luvattu säiden viilentyvän jota odotan jo intona! Tosin uskoisin joutuvani tänä talvena ostamaan uuden talvitakin johon saisin sullottua tämän alati kasvavan vuokrayksiön <3 joten shoppailua luvassa!

Eilen mies kotiutui, vihdoin ja viimein, metsästysreissultaan! Jotenkin olen koko viikon nukkunutkin todella levottomasti, onneksi on kuitenkin tuo hurja vahtikoira - vai...?



Viikonloppuna metsälenkkeiltiin ja Aatu pääsi lempipuuhiinsa, kun joka puolelta löytyi epämääräisiä koloja ja ihania tuoksuja! Niitä pitää aina haistella kuin viimeistä päivää, kaivaa ja repiä raivokkaasti!


Viikonloppuna tein ison satsin kasvislasagnea (Yhteishyvän ohjeella, ihan mielettömän herkullista, suosittelen kokeilemaan!) jota on "sinkkupäivinä" sitten helppo lämmitellä. Myös erilaiset munakkaat ovat nopeita, helppoja ja täyttäviä ruokia yhdelle, kylkeen vähän vielä salaattia niin johan maistuu! Yhtenä päivänä paistoin myös palan lohta, tehtiin koiran kanssa kristillinen tasajako, minä sain lihat ja hän nahkan ;)



Huomenna perjantai ja viikonloppu, ihanaa! Aatu menee lauantaina "papalle" viettämään laatuaikaa kun me lähdetään miehen kanssa Turkuun pienelle rakkauslomalle; lauantaina meillä juhlistetaan nimittäin 10-vuotispäivää! :) Odotan jo niin sitä sunnuntain hotelli-aamiaista!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vuokralaisen kuulumisia!

Tänä kesänä 15.7., samana päivänä kun siskontyttöni täytti 12 vuotta, nähtiin me jotain aivan mieletöntä. Siihen se pärähti ultraäänilaitteen ruutuun, pieni 1,5cm katkarapu joka oli oikeassa paikassa sydän läpättäen <3 "On täällä vuokralainen!" lääkäri naurahti ja me heti perään - Huh, ihanaa, siellä todella on joku!

Vihdoinkin! Oma äitiyskortti!


Tuona päivänä raskausviikkoja oli kasassa 7+3 ja pahoinvointi alkanut. Oikeastaan ensimmäinen päivä kun se äklötys iski, oli 7.7. eli meidän hääpäivä. Jouduin silloin koko päivän lipittämään appelsiinimehua kun pyörrytti ja heikotti samalla kun nälkä oli aivan valtava mutta mitään ei olisi tehnyt mieli laittaa suuhunsa. Ja siitä se sitten eteni niin, että aikalailla raskausviikot 7-10 meni valehtelematta jatkuvasti syödessä. Ruokaillessa ja noin tunti ruokailun jälkeen oli hyvä olla, sitten olikin taas jo pakko napata jotain suuhunsa. Myös väsymys oli aika eeppistä, tunnin päikkärit vähintään 10 tunnin yöunien lisäksi auttoi selviytymään työpäivästä, mutta muutoin olinkin aika ulapalla! Mutta silti, tuo oli ihanaa aikaa <3 Meillä oli ihan mieletön pieni salaisuus josta tiesivät vain lähimmät perheenjäsenet ja ystävät, ja todella nautin jokaisesta yökkäyksestä ja haukotuksesta! Ne eivät tulleet itsestäänselvyyenä ja ne muistuttivat siitä, että meidän perhe olisi helmikuussa kasvamassa yhdellä pienellä ihmisellä!

Tästä epätodellisesta näystä se kaikki alkoi <3


Vointi alkoi tosiaan helpottaa aikalailla siinä 10-viikon hujakoilla, kun eräs aamu havahduin siihen että pääsin sängystä ylös ilman suolakeksiä! Siitä alkoikin tämä "epäuskon kausi", kun raskausoireet ovat tipotiessään, vatsa ei ole vielä suuri eikä mitään liikkeitäkään tunnu, onkohan sitä raskaana edes ollenkaan? Onneksi niskapoimu-ultrassa näkyi ruudulla taas huojentava näky, nyt jo melkein 9cm pitkä pieni ihminen joka siellä venytteli ja rapsutteli kasvojaan. Ja hän oli heti meidän vauva!<3

No words needed here. <3


Alkuraskaudessa hormonien (tai hyvin maistuneen ruoan...) aiheuttama vatsan turvotus oli myös melkoista, varsinkin iltaisin tuntui että meikäläisen pötsi oli kuin puolessa välissä raskautta, mutta rauhoittui siitä viikkojen kuluessa. Raskausviikot 12-15 olivat kummalliset; oireita ei ollut lainkaan, turvotusta ei lainkaan, olo oli jopa pelottavan normaali. Seuraavalla viikolla kuitenkin havahduin pieneen kumpuun alavatsallani ja nyt muutamana päivänä olen havahtunut kummalliseen "surinan" tunteeseen tai hassuun muljahdukseen, tälläkin hetkellä - liikkuukohan siellä joku? Elämme siis jännittäviä aikoja! :)

Nyt meillä on käynnissä 17 raskausviikko, ja masu tuntuu pyöristyvän ja selkiytyvän päivä päivältä enemmän! Mieskin nauroi tiistaina metsästysreissulle lähtiessään, että mitenköhän paljon se ehtiikään nyt viikossa kasvaa kun hän palaa kotiin - no paljon! Jostain se on tuohon hetkessä putkahtanut, ja se on ihana.

Kummallinen uloke!


Tärkein juttu itselle nyt raskausaika on ollut ravinto ja erityisesti ruokarytmi. Suurempia äklötyksiä kahvin lisäksi ei ole tänä aikana kehittynyt, joinain viikkoina en voinut kuvitellakaan syöväni ruisleipää tai rahkaa, mutta nyt ne maistuvat taas oikein hyvin! Makeita ei kylläkään tee kummemin mieli, mikä on erikoista. Olen aina ollut oikein sokerihiiri, viikon kohokohta on ollut se lauantain irtokarkkipussi ja kaikki makea on maistunut meikäläiselle suolaista paremmin, sipsejä ei meillä syöty lainkaan. Tämä onkin nyt kääntynyt vähän päälaelleen, kun juhannuksen jälkeen en ole ostanut sitä lauantain namipussia kun ei vain ole tehnyt mieli???? Yksittäinen karkki tai suklaapala siellä täällä maistuu ihanalle, mutta siihen se on jätettävä sillä todella huono olo iskee herkästi. Mutta en kyllä valita, ehtii sitä karkkia taas nassuttamaan, aivan varmasti ;) Ruoka on kyllä maistunut ihan todella hyvin, siis kunnon kotiruoka! Voisin vaikka aamupalalla herkutella jauhelihakeitolla, mutta joku roti sentäs. Kaksi lämmintä ateriaa syön aikalailla päivässä, muutoin mennään välipaloilla jotka ovat olleet puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä ja ruisleipää täytteineen. Edelleen täytyy pitää kiinni tasaisesta ruokarytmistä ettei supernälkä iske, olen pyrkinyt sitten kompensoimaan annoskoossa sen verran ettei tulisi ihan tuhottomasti syötyä vain syömisen ilosta!

Aika kyllä menee aika hurjaa vauhtia, ajatella että muutaman viikon päästä ollaan jo puolivälissä raskautta? Meillä on tulossa kyllä ihana syksy ja talvi; jään "kesälomalleni" jo marraskuun lopussa kun äitiysloma alkaa vasta tammikuun puolella! Saadaan rauhassa touhuta joulujuttuja ja lastenhuonetta<3 En malta odottaa!

torstai 11. syyskuuta 2014

Päivät ja viikot vierii!

Täällä on inhottava syyslenssu yrittänyt tehdä tuttavuutta jo pari viikkoa, päätä särki, paleli ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä mutta edes pientä lämpöä ei nostanut. Olin kuitenkin viime viikolla kaksi päivää lepäilemässä kotona jotka osuivat täydelliseen saumaan, sillä levolla ja kummitädin tekemällä kuumalla mehulla sain varmastikin taistelua flunssan rippeet pois! :) Töissä toimisto raikaa aivastuksista ja niiskutuksista, nyt on siis jos mitä liikkellä!

Vaikka lenssu on (toivottavasti) nyt takanapäin, oli perjantain työpäivä silti sen verran raskas että ilta kotona meni aikalailla lepäillessä ja koiran kanssa touhutessa. Perinteinen perjantain siivouspäivä siirtyikin lauantaille, toki pienimuotoisemmin kuin tavallisesti, täytyy siis huomenna tehdä oikein tehosiivous! Illalla käytiin katsomassa sorsia meidän takapihalla, mies paparazzasi kuvankin musta ja koirasta kun näytettiin kuulemma niin hölmöiltä :D

Kuunneltiin ja seurattiin tarkasti pusikossa tuhisevia sorsia (?).


Kello oli vähän yli kahdeksan ja pimeällä taivaalla möllötti jo kuu ja oli kylmä, ihana ilta :) katseltiin miehen kanssa vielä jaksoa Dexteriä ja jaksoin valvoa vähän yli kymmeneen! Siis se on näin raskausaikana aika ennätyksellistä. Vaikka se alkuraskauden väsymys onkin helpottanut (päikkärit eivät aina riittäneet vaan nukkumaan oli silti pakko mennä reilusti ennen kasia kun silmät eivät vain pysyneet auki) on sitä iltaisin silti väsyneempi kuin tavallisesti ja arkisin nukkumaan on mentävän aikalailla siinä puoli kympin tienoilla ja viikonloppuisin malttaa kukkua ehkä sen tunteroisen pidempään.


Mies toi vaimolleen perjantaiherkkua Ph7:sta <3
Lauantai menikin häähumussa! Aamusta käytiin ulkoilemassa ja kaupassa, mutta sitten alkoi juhlafiilis! Tämä kasvava masukumpu rajoitti mekkovalinnan melkeinpä yhteen, mutta onneksi se toimi kivasti :) juhlat olivat ihanat, paikka tosi kaunis ja ruoka herkullista - kasilta jouduttiin kyllä jo tehdä lähtöä kun en haukotuksiltani saanut silmiä pidettyä auki. Kotona sauna tulille ja rysähdys sohvalle. Kaverit tulivat meille vielä saunomaan mutta mä hetken maltoin rötvätä sohvalla ja sitten olikin pakko siirtyä nukkumaan.


Aatukin otti viikonlopuin rennosti! Aina on kaikki sohvatyynyt ja viltit möngerretty! :D

Sunnuntai otettiinkin ihan levon kannalta, ulkoiltiin koiran kanssa, mies ajoi nurtsin, käytiin mun kummeilla kahvilla ja saatiin taas mehuja mukaan, jee! Kotona mulle kokattiin ruokaa, saunottiin ja katsottiin jakso Dexteriä (kolmas tuotantokausi menossa!), aika villi viikonloppu sanoisinko :D Luulen että tuo flunssan poikanen vielä verotti sen verran että uni maistui. Ja varmasti teki hyvää, nyt onkin ollut tosi energinen ja hyvä fiilis!


Näillä välipaloilla jaksaa painaa duunia!

Työviikko on mennyt tosi nopeasti ja huomenna koittaa taas viikonloppu, tosin metsästysleskenä. Mies lähti metsästysreissulle jo tiistaina ja kotiutuu ensi viikon keskiviikkona, kovasti on buukattu nyt tekemistä ja touhuamista niin ei tarvitse yksin ihmetellä kotona! :)


Syksy ja aurinko ovat hellineet koko viikon, tiistain sadepäiväkin teki kyllä hyvää!
Pikkuveli tulee viikonloppuna yökyläilemään, toivottavasti hän vain saisi sairastettua oman flunssansa pois ennen sitä, muuten täytyy pitää sellainen kolmen metrin lähestymiskielto :D "Ole sä siellä päädyssä sohvaa niin mä oon täällä..." - ei flunssaa enää, kiitos! Saas nähdä mitä kivaa keksitään.





perjantai 5. syyskuuta 2014

Vuodenaikojen ihanuus!

Nyt varoituksen sana: hehkutusta tiedossa!

Uskallan melkeinpä väittää suurimman osan suomalaisista olevan kesäihmisiä. Toki kun vuodesta se kahdeksan kuukautta vietetään hämärässä, sateessa ja viileässä, tuntuu kesän lämpö lomafiiliksineen aina yhtä houkuttelevalta. Siksi saankin hyvin kummaksuvia katseita kertoessani olevani enemmän talvi-ihminen. Pidän mielummin sen neljän viikon lomani jouluna kuin kesällä - "Siis mitä?! MIKSI?!"

Kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastan Suomen jokaista vuodenaikaa! Sehän se ihanuus onkin, meillä on neljä vuodenaikaa joissa jokaisessa on ne parhaat (ja toki ne ei niin parhaat...) puolensa.
Aina ne kevään ensimmäiset auringonsäteet tuntuvat ihan mielettömiltä, kesän paahde ja mansikat, pitkät illat ja lämpimät yöt - vai ne kinosten alta paljastuvat roskat, kuraa tihkuvat lenkkipolut, ärhäkät ampiaiset, aurinkoihottuma ja unettomat hiki-yöt? No ne kaikki, onhan se kokonaisuus ihana, ei siitä pääse mihinkään :) ja tuskinpa se seuraava vuodenaika tuntuisi niin kivalta ilman niitä huonojakin puolia?

Mä olen aina ollut henkeen ja vereen talvi-ihminen. Syksyä rakastan myös aivan mielettömästi! Se onko tämä ihan oikeasti "minun juttuni" vaiko vain äidin aivopesun tulosta (talvi- ja syysihminen hänkin), don't care, hymyn mun kasvoille saa se fiilis kun eräänä loppukesän iltana huomaat ettet enää voikaan pitää terassin ovea auki kun alkaa palelluttaa, lenkillä ei ihan pitkähihainen riitäkään ja illat alkaa hämärtää sen verran että on aika kaivaa ne kynttilät kaapeistä... Sitten se alkaa, SYKSY!

Tämän postauksen kuvat ovat viime syksyn ja talven satoa!

Syksy tuo jotenkin aina sellaisen energiabuustin mukanaan - viileät ilmat houkuttelevat pitkille lenkeille, touhuamaan kotona, sisustamaan ja kokkailemaan, kesähelteillä kun se uunin ja hellan lämmittäminen ei aina napostele. Ja pakko myöntää, kyllä ne ekat kylmät päivät ovat myös lupaus joulusta, ainakin tämän jouluhöperön ihmisen mielestä. Puhumattakaan siitä fiiliksestä kun joku aamu näkee maan olevan lumessa, oi ja voi <3 (näiden alla olevien kuvien fiilis saa meikäläisen hykertämään, en malta odottaa!).





Jotkut ihmiset kokevat pimeät vuodenajat masentaviksi ja väsyneiksi, mikä nyt on ihan loogista! Itse olen kuitenkin oppinut (vaiko opetellut) ottamaan ne jokavuotiset sadepäivät ja loskaharmaat yhtä innolla vastaan kuin ne auringonsäteetkin. Jotenkin se pimeys on niin melankolisen tunnelmallista että tykkään siitä ihan hirvesti! Mikäs sen ihanampaa, kuin käydä ensin rämpimässä heijastimien ympyröimänä kunnon lenkki, sitten saunan kautta riisipuuro tulille, koko perhe viltin alle sohvalle ja leffa pyörimään, ei se muuta tarvitse!




Siellä ollaan koko porukka, minä, mies, mäyräkoira ja Pirates of the Caribbean!

Toki joitain alkaa varmasti tämäkin kaava kyrsimään siinä vaiheessa kun loka- ja marraskuu on putkeen ollut tasaisen harmaata, sateista ja kylmää, mutta hei joulu lähenee joka päivä ;) Joulu ansaitseekin sitten täysin oman postauksensa, ehkä useammankin...

Joten ei muuta kuin positiiviset fiilikset kehiin, kyllä se talvi sieltä tulee suremattakin - olisiko ajatusmaailma ehkä vähän muutettavissa paremman fiiliksen kautta? Jos oikein opettelisi hakemaan niitä positiivisia juttuja niistä syksyn negatiivisimmistakin jutuista? Suosittelen ainakin testaamaan, ettei vain tämä ihana vuodenaika mene kokonaan silmien ohi :)

Onkohan olemassa muita talvi-ihmisiä?


torstai 4. syyskuuta 2014

Nyt lähtee!

Vuosikausien pohtiminen, tsemppaaminen ja epäröinti. No biggie, täällä ollaan!

Oman blogin aloitus, ihanan kauhistuttavaa! Höperöinnin takaa löytyy SuklaaRosvo, ystävien kesken Milja, hei! :) 26 vuotias ikuinen optimisti joka hullaantuu vuodenajoista ja juhlapyhistä, iloitsee kotona hääräämisestä ja ihanista ihmisistä, kauhistuu kylmästä kahvista ja tyhjistä ihmissieluista - kaiken ihanuuden mahdollistavat yksi mies, eräs mäyräkoira Adolf, helmikuussa elämämme mullistava pieni ihminen ja kourallinen haaveita :) Olkoon SuklaaRosvon aloitus yksi niistä!

Blogin nimen toi ilmoille mieheni, kun mietin nimeä joka kuvastaisi minua. Ja se oli suklaarosvo.
En tiedä yhtään mitä hän tarkoittaa...

Blogi tulee sisältämään kaikkea mahdollista ja mahdotonta, turhanpäiväistä höpinää, tärkeää asiaa, puuhastelua, ihastelua ja elämää.